Suuri tontti, pieni talo ja vähän rahaa. Se oli Elyas Romin tämänhetkinen elämäntilanne. Lapsuuden kodistaan lähtiessään hänellä oli vahva uskomus, että jonain päivänä hänellä olisi kaunis vaimo, terveitä lapsia ja paljon rahaa. Nyt todellisuus iski ja kovaa. Kaupunki vaikutti autiolta, eikä Elyaksella ollut edes töitä.
Elyas päätti etsiä ihmisiä. Tarvitsisihan hän jossain vaiheessa sen vaimonkin. Elyas soitti taksin ja käski kuskin ajaa jonnekin, josta löytäisi seuraa. Mitään sanomatta kuski painoi kaasua ja ajoi jonnekkin kauas. Matkalla Elyas ei nähnyt oikein yhtään taloja, ja alkoi huolestua, asuiko koko paikassa ketään muita kuin hän.
Taksikuski vei Elyaksen tosi outoon paikkaan. Keskellä ei mitään, oli monta riviä baaritiskejä ja jokaisen takana oli baarimikko. "Nyt tämä menee jo tosi oudoksi..." Elyas ajatteli, mutta ainakin paikalla oli ihmisiä. Harmi vain että kaikki baarimikot olivat miespuolisia. Elyas joutui palaamaan kotiin tyhjin käsin.
Mutta kappas, kun Elyas nousi taksista, hän näki kotipihallaan päivän ensimmäisen neitosen. Kohteliaasti Elyas nosti neidolle kättä, mutta nainen koitti vain kävellä ohi mitään sanomatta.
Elyas meni väkisin naisen juttusille ja sai tämän kättelemäänkin. Nainen esittäytyi Irina Korveksi. Elyas olisi toivonut, että Irina olisi ollut vähän kauniimpi, vaikka olihan Irina noinkin ihan mukiinmenevä, vaimoainesta hän ei välttämättä olisi.
Elyas ja Irina juttelivat niitä näitä, ja sana sanalta Elyas alkoi pitää Irinasta yhä enemmän ja enemmän. Hän tarjoutui jopa hieromaan Irinan kipeää selkää, vaikka piti itseään aivan totaalisen surkeana hierojana. Irina ei pitänyt.
Paikalle saapui toinenkin mies viettelemään Irinaa, mutta Elyas oli nyt varma asiasta, Irinasta tulisi hänen vaimonsa, ei minkään Kyöstin: "Hei liimaletti, häivy tallomasta pihanurmikkoani!" Elyaksen kommentti ei ehkä pelottanut isoa miestä, mutta Kyösti tuhahti ja lähti löntystämään takaisin sinne mistä tulikin.
Irina taisi pitää Elyaksesta, niinkuin Elyas piti Irinastakin ja pari uskaltautui vaihtamaan ensisuudelmansa. Hieman erikoisella tavalla, mutta kuitenkin.
Elyas ja Irina viettivät laatuaikaa kaksistaan iltaan asti, milloin jutellen, milloin pusutellen ja milloin leikkien vesisotaa.
Yöksi Irina ei vielä uskaltautunut jäämään, vaan antoi Elyakselle pitkän hyvänyönsuukon. "Nähdään taas huomenna" Irina sanoi ja lähti kävelemään kotia kohti. "Taatusti nähdään" Elyas mutisi itsekseen.
Aamulla Elyas päätti tankata, ennen kuin menisi kaivamaan hajuvedeltä tuoksuvan lapun farkkujensa taskusta, ja soittaisi siinä kauniilla käsialalla kirjoitettuun numeroon. "Yksi olut käy hyvin" hän tuumasi.
"NOMOOOII ! Haluatko tulla vaikka kylään?" Elyas sanoi ehkä vähän yli-innokkaasti. Linjan toisesta päästä kuului sirolla äänellä myöntävä vastaus.
Vastaanotto oli hyvin lämmin, taisi vierestä katseleva teinipoika olla vihreä kateudesta, kun pari osoitti toisilleen rakkautta. Niitä näitä juteltiin taas kauan aikaa, kunnes Irina ja Elyas päättivät siirtyä sisätiloihin pakoon pimeältä ja kylmältä ilmalta.
Elyas koitti saada Irinaa hieromaan Elyaksen selkää, mutta Irina ei ymmärtänyt Elyaksen vihjeitä, hymyili vain kameralle.
Vaikkei pari vielä ihan täysin toisiaan ymmärtänyt, päättivät he lyödä hynttyyt yhteen. Irina toi mukanaan 6000 simeleonia, kaikki ne menisivät luultavasti uuden talon rakentamiseen. Heti kättelyssä Irina kuitenkin muutti tyyliään hienommaksi. Nyt hän näytti vieläkin nätimmältä.
Tämä ensimmäinen osa oli vähän lyhyt, mutta seuraava on sitten pidempi. Seuraavassa osassa on luvassa uutta asuntoa ja ehkä perheenlisäystäkin, sekä muuta tavallista elämää. Kommentit olisivat enemmän kuin tervetulleita !
Kommentit