Suvun kolmas lapsi on siis nimeltään Anselm, ja hän on perheen ensimmäinen poikalapsi. Anselm, kuten Osanna ja Olivekin, peri silmät, ihon ja kulmien värin isältään.
Osanna oli helppo ja ihana lapsi. Hän ei alkanut valittaa nälkää, vaan söi silloin kun ruokaa oli tarjolla. Ja jos tytölle iski tekemisenpuute, hän siivosi. Se oli hyvä, sillä perheen muut simit jättivät jälkeensä melkoisia sotkuja. Jotkut eivät viitsineet edes vetää vessanpönttöä.
Irinan työtä varten hankitut ystävät alkoivat vaivata perhettä, kun Irina ei enää käynyt töissä, eikä siis enää kaivannut sen aikaisia ystäviään. Ramien puhelin soi jatkuvasti, kun ne ihanat ystävät kaipasivat Irinaa. Olive oli huomannut, että päivässä hän joutui sanomaan ainakin kahdeksalle äitinsä ystävälle, ettei tämä nyt kerkeä puhelimeen.
Olive rakasti ulkona olemista. Pilvet ja tähdet olivat mukavaa seuraa. Ne olivat hiljaa, eivätkä ne soitelleet, jos niitä ei mennyt tapaamaan muutamaan päivään. Nyt Olive näki taivaalla jotain muutakin kuin pilviä, sillä maata näkyi lähestyvän jokin tumma möhkäle.
Ennenkuin Olive ehti huomatakkaan, hän makasi maassa, ja hänen vierellään jökötti viikatemies ja savuava satelliitti.
Elyas näki ikkunasta, että vieras, jota ei odotettu vielä pitkään aikaan, oli saapunut. Kauhuissaan mies pinkoi pihamaalle rukoilemaan esikoisensa puolesta.
Viikatemies oli reilu jätkä, ja antoi Elyakselle tilaisuuden pelastaa tyttärensä hengen. Tilanne oli fifti fifti. Elyas mietti kauan, olisiko Oliven henki oikeassa, vaiko vasemmassa kädessä. Elyas muisti erään vanhan sananlaskun, jonka oli kuullut isoisältään. Se sanoi, että hyvä valitsi aina oikean, ei vasenta. Niimpä Elyas luotti jo edesmenneeseen vaariinsa, ja uskoi siihen, että esikoisensa henki olisi viikatemiehen oikeassa nyrkissä. Ja niinhän se oli. Elyaksen poskelle vierähti helpotuksen ja onnen kyynel, kun Olive nousi taas jaloilleen ja rutisti isäänsä.
Perheen pihamaalle jäi muistokin tästä traagisesta tapahtumasta, jota kaksi perheenjäsentä olivat todistamassa. Irina, Osanna ja Anselm olivat onnellisen tietämättöminä puuhastelemassa arkiaskareitaan, kun pihalla oli kyse elämästä ja kuolemasta. Olisi tapahtuman näkeminen ollut ainakin Irinalle todella raskasta, sillä hän pyörtyi melkein silloinkin, kun Elyas kertoi tapahtuneesta vaimolleen.
Kaiken tämän kauheuden jälkeen oli aika juhlia, oli nimittäin Anselmin syntymäpäivä. Perheen ensimmäinen poikalapsi täytti vuosia, ja koko perhe oli vähintäänkin innoissaan.
Anselmista kasvoikin ihan isänsä näköinen, oikein söpö tapaus. Poika näytti kasvuhetkellä melko vaivaantuneelta, ehkäpä hän oli hieman ujo, eikä pitänyt siitä, kun koko perhe katsoi päivänsankarina ollutta Anselmia.
Pieni muodonmuutos sai Anselmin näyttämään entistä söpömmältä. Näillä näkymin perijävalinnasta saattaa tulla jopa vaikea, kaikki lapset ovat omalla tavallaan viehättäviä.
Perheen tyttäret viihtyivät vallan mainiosti keskenään. Arvojärjestyksessä ei kyllä ollut mitään epäselvyyksiä, sillä kun Olive esittelssi siskolleen uutta poniaan, Osanna teki isosiskonsa läksyjä. Osanna ei kuitenkaan valittanut, hän nimittäin tiesi, että läksyt pitää tehdä, että menestyy koulussa, ja koulussa menestyminen oli tärkeää tulevaisuuden kannalta. Irina ja Elyas olivat nimittäin puhuneet tytöille perijävalinnasta, ja siihen liittyvistä kriteereistä, eivätkä he sallineet surkeita arvosanoja. Molemmilla tytöillä oli kyllä aivan hyvät numerot. Osannan rehkiminen kyllä näkyi kaksinumeroisena lukuna todistuksessa.
Oliven oli kyllä hankala ajatellakkaan läksyjen tekoa, kun päässä pyöri vain viikatemiehen läpikuultava ja jäätävä olemus, sekä vauhdilla päin syksyvä meteoriitti. Hyvähän siskon oli, kun hänellä ei ollut hajuakaan, miltä kuoleman portilla käynti tuntui, ja millaisia ajatuksia se pisti liikkeelle. Olive parka, hän oli vasta lapsi, eikä hänellä pitäisi olla hajuakaan kuolemasta, vaan nauttia leikkimisestä ja elämisestä.
Elyas oli ilmeisesti menettänyt osan järjestään viimeaikaisten tapahtumien myötä. Hän ei osannut enää edes mennä omaan sänkyynsä nukkumaan, vaan Irina joutui aina hakemaan miehensä pois tyttöjen huoneesta.
Elyas koitti herätellä aivonystyröitään pelaamalla shakkia, joka on tunnettu viisaiden simien pelinä. Elyas joutui kuitenkin huijaamaan itseäänkin, koska ei muuten pärjännyt pelissä. Melko toivotonta.
Irina oli kokkaamassa ruokaa perheen syöpöille, itselleen ja Olivelle, kun ruoka roihahti tuleen. Tytöt kauhistuivat toden teolla, ja Irina meinasi tukehtua keittiössä leijailevaan savuun.
Onneksi talossa asui syöppöjen lisäksi syöppöjen pelastaja, sillä kun Elyas kuuli vaimonsa jo savusta käheän kirkumisen, mies syöksyi keittiöön sammuttamaan vähän kärähtänyttä ruokaa. Kauhistunut Irina soitti vielä paikalle palokunnankin, vaikka Elyas olisi kyllä pärjännyt ihan yksinkin. Tapahtuman jälkeen taloon hankittiin palovaroitin.
Uuni oli kärsinyt vähän enemmänkin tulipalosta, ja se hajosi. Nälkäkuoleman partaalla alias syöppö-Olive päätti tehdä itse ruokaa iki-ihanalla lasten uunilla. Valitettavasti ruoanlaitto epäonnistui tälläkin vekottimella. Sentään se ei syttynyt tuleen.
Uunin kaverina astianpesukonekin oli mennyt lakkoon. Onneksi Elyas reippaana miehenä tarjoutui hoitamaan tiskit.
TIEDOTUS !
En nyt kesän aikana jaksa koko ajan istua tietokoneella, joten päivitysvälit luultavasti kasvavat. Älkää itkekö, ette te tästä kuitenkaan tykkää 8)
Kommentteja kiitus.
Kommentit